Kotona viimeinkin

Odotus on vihdoin ja viimein päättynyt sekä palkittu, kun meidän oma labrador saapui kotiinsa Luoma-ahon kylälle. Nyt ollaan asian ytimessä! Nouto Jyväskylästä tapahtui pari päivää sitten torstaina 27.4. asiantuntevasta Namusillan kennelistä. Meidän Hilma, kuten muutkin yhteensä kahdeksasta pennusta, olivat kaikin puolin kunnossa eläinlääkärin tarkastuksessa. Emä oli vieroittanut pennut jo pari viikkoa ennen luovutusikää, joten kolmen sokeripaketin painoinen Hilmakin lähti automatkalle kohti vielä tuntematonta kotia ilman suurempaa ikävää vanhaan.

"Oon mää välillä hereilläkin.."

"Väsyttää vain niin vietävästi kaikki nämä uutuuret.."

Koko parin tunnin mittainen automatka sujui lähes ilman ininöitä, suurimman osan ajasta vain nukkuen. Kotona Luoma-aholla nurkat nuuskittiin ja koluttiin. Perillepääsy tapahtui aika myöhäiseen iltaan, joten muuta ei oikeastaan ehtinytkään enää kuin iltaruoan ahmaista ahnaaseen kitaan sekä tutustua petiin pehmoiseen, jossa odotti oma tuttu unirätti kasvattajalta sekä leluvyötiäinen. Siihen tehtiinkin tuttavuutta ennen kuin uskallus voitti ja voitiin pötkähtää.

Ensimmäisenä iltana ruokailun yhteydessä jatkettiin samaa hyvää kuin kasvattaja oli aloittanut ja luoksetuloa opeteltiin piip-piip-piip -pillinvihellyksellä. Hilmaa opetetaan myös siihen, että ruokailu aloitetaan vasta isännän tai emännän luvalla. Harvinaista olisi ollut, jos ilta olisi päättynyt ilman ensimmäistäkään vahinkoa. Pari kertaa "ykkönen" pääsi tulemaan paljaalle lattialle, mutta parit "kakkoset" tuli kuitenkin oikeaan paikkaan pihalle. Loppuviimein oli kuitenkin unen aika ja sehän maitti. Yhtämittaista unta riittikin lähes aina aamuviiteen saakka, jolloin olikin isännän (allekirjoittaneen) vuoro lähteä töihin.

Päivähän Hilmalla meni hyvin emäntänsä kanssa uutuudenviehätyksen voimilla. Heti tuli myös se paikka, että joku outo henkilö tuli käymään, kun sähkömies pyörähti. Arkailuksi ei kuitenkaan mennyt eikä vieraan kanssa oltu napit vastakkain. Itse isäntänä, kun töistä pääsin, niin kävimme koko poppoon voimin pihalla pyörähtämässä (muutamaankin lyhyeen otteeseen) ja katsomassa paikkoja. Suurin osa oli varsin lumista, niin mukavuudenhaluisen hurtan anturoita säästeltiin tiettävästi sekä poissuljettiin riski virtsatietulehduksille.

"Käyn vähän täälä mun tulevasa kopisa tutustumiskäynnillä"

Hilman koulutuksen aloittaminen on alkanut jo ensimmäisinä päivinä kiitettävin arvosanoin. Tästä kunnia menee totaalisesti kasvattajan tekemille hyville ohjeille sekä aiheeseen liittyvälle kirjallisuudelle. Loistava opus on Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen Noutajan metsästyskoulutus - kirja. Molemmissa on yksityiskohtaisesti sekä yhtenevästi opastettu koulutustapahtumien rakentaminen. Itse täytyy tietysti harjoitus rakentaa sekä katsoa kuinka se toimii. Liikkeelle on lähdetty tietysti ihan perusjutuista, kuten luoksetulon harjoittelusta ja istumisesta sekä sentapaisesta. Hilman ja meidän välillä on tässä 7-viikkoisena syntymässä oikeanlaista luottamusta, jota kuvaa hyvin ajatus "rakkautta ja rajoja".

"Haluan oppia, koska se tuntuu mieluisalta."

"Emäntä palkihtee..Mää osasin!"

Hetki hetkeltä kaikki sujuu paremmin Hilman kanssa, kun kaikki vapaa-aika, jonka töistä on kerennyt, olemme yhdessä viettäneet. Vielä ei ole yksin tarvinut olla, vaan vasta noin viikon ikäisenä. Sitä kohti mentäessä, enenenevässä määrin joutuu myös keskenäänoloa treenata. Niitä hetkiä varten on olemassa virikkeitä vain ja ainoastaan Hilmaa varten. Ennen työpäivän mittaista yksinoloa varten tulee koko ajan selvemmäksi kotona sallitut ja kielletyt asiat. Kaikki hurtan hereilläoloaika ei tietenkään ole täyttynyt koulutuksella ja leikillä, vaan on myös aikaa elää täyttä vapaata koiranelämää isännän ja emännän sitä valvoessa. Karvaturrille näytetään oikeaa paikkaansa, jossa sen on hyvä ja viihtyisä olla, isännän sekä emännän ollessa johtajia.