Toimenpitehiä kotosalla!

Liittyykö tämä 'ploki' sittenkin rakentamiseen? Ei suinkaan näin ole päässyt tapahtumaan, vaan seuraavaksi olisi arvoisa yleisö, ladies and henkselmän, luvassa koiraportin rakentaminen asunnon eteisen ja olohuoneen välille. Kyse on niin sanotusti tarverakentamisesta, koska olohuoneessa sattuu olemaan sen verta arvokkaita ostettuja ja itsetehtyjä huonekaluja, ettei mieltämme hivelisi niiden tärveltyminen ihan alkuunsa.

Koiraportti olohuoneen ja eteisen välillä ei ole mikään heti nouseva luottamuskysymys saapuvalle koiralle, vaan ihan järjenkäyttöä! Aikanaan voidaan portista sittemmin luopua. Kukapa haluaisi lemmikkinsä hampaidentulon aiheuttaman kiusallisen kutinan konkretisoituvan järsittyyn sohvannurkkaan.

Pentua joudutaan totuttamaan myös yksinoloon työkuvioiden tähden, vaikka tuleekin saamaan vapaa-ajalla meidän jakamattoman huomion. Yksinolon aikana pyrimmä virikkeillä kohdentamaan sille ajalle jäävän energian ja uteliaisuuden oikeisiin kohteisiin. Huoneenrajaamiseen valmistuu täten le koiraportti.

Aamukahveen aikana hahmottelin lapulle valmistuvaa porttia, ja lisäksi otin muutamat kriitisimmät mitat. Samalla laskelmoin vähän tarvittavan puutavaran määrää sekä katsoin työkalut valmiiksi. Muuta ei tarvittukaan kuin nippu et-listojen listanvahvuista lautaa, pistosaha, rullamitta, kynä ja mukavuussyistä otin varastosta kompressorin ja viimeistelynaulaimen.

Eipä siinä aamukahveen jälkeen aikaakaan mennyt, kun mittojen mukaan pätkät oli määrämittaan sahattu ja portin aihio naulaimella niputettu. Olin varautunut suhteellisen pienellä määrällä listaa, joten laudoituksen tiheydeksi jäi palttiarallaa kahdeksan senttimetriä. Lopputulema näytti alkuunsa melko harvalta sekä tuntui siltä, että tuostahan se tassuttelija kiemurtelee het' lävitse. Sitä vastoin portista tuli aika korkea, itse asiassa niin korkea, ettei siitä tämmöinen persjalkainen kämpeä ylitse ilman korkeushyppääjä Stefan Holmin tekniikoita.

Noh, tähän oli tässä vaiheesa tyytyminen "huolellisesta" suunnittelusta huolimatta. Täytyy tarpeen tullen tihentää laudoitusten väliä ja katkaista portin huipulta seipäänkärjet pois maailmanennätyslukemista.

Nauloja sattui olemaan 5000 kappaleen pakkaus, joten niitä ei tiettävästi säästelty. Portti oli tässä vaiheessa jo melkoisen jämäkkä. Silti näppäränä ukkona pistin porttiin asiaan kuuluvan poikkipuun.

Saavuttaessamme pienen projektimme seuraavan pisteen, sain jo todeta siitä tulevan ihan jo portin näköinen, vaikken mikään timpuri ollutkaan putkahtaessani tähän maailmaan. Huom! Obs! Voimasanoja ei ollut tarvittu tähän mennessä yhtään kappaletta!

Suunnitteluvaiheessa jo mietin, että portti pitää saada liu'utettua paikoilleen, mutta pysyä kuitenkin kulkuaukossa niin, ettei hurtta työnnä sitä halutessaan muualle tai kaada sitä pienillä suurilla ponnisteluillaan.

Yhtälön ratkaisu ei vaatinut insinöörikoulutusta, vaan tuumasin siinä tekeväni tarpeeksi pitkät portin jalakset sen pystyssäpysymiseksi ja lisäksi hyödyntäväni kitkaa laittamalla jalasten pohjaan pienet kumijarrut. Portti tulisi lisäksi tuetuksi seiniin sekä seinässä olevaan ulkonevaan pistorasiaan, joka jäisi Hilman (järsimis)leikkikentän ulkopuolelle. Lopputulos näytti kutakuinkin tältä:

Viimeisellä testillä kokeilin portin paikalleenasettelun helppoutta sekä sen jämäkkyyttä. Tulokseen sai olla tyytyväinen! Varsinkin pistorasian hyödyntäminen tuennassa onnistui, eikä se olekaan ihan pahimmalla jäytämissektorilla.

Aukon leveys on 133,5 senttimetriä, eikä markkinoilla ole duunarin kukkarolle sopivia koiraportteja kyseisellä leveydellä tai edes järkevässä hintaryhmässä. Olen todennut tämän useissa otteissa, että paras vaihtoehto on tehdä itse. Pätee niin kalusteiden kuin lapsien tekoon. Laskiessani portin kokonaishintaa ilman omalle työlleni laskettua tuntipalkkaa sain todeta, ettei Matti hyökännyt kukkarooni, vaan selvisin reilulla parilla kympillä. Kun itse tekee, niin saa semmoisen kuin haluaa.