Hortonomin kuulumisia
Niinhän se puolitoista viikkoa Hilma-hurtan saapumisesta kotiinsa on jo vierähtänyt. Onhan tässä ajassa niin fyysistä kuin henkistäkin kasvua tapahtunut. Konkreettisesti ruohonjuuritasolta tarkasteltaessa on koiramme säkäkorkeus lisääntynyt ja yksittäisen ruohon näkökulmasta tarkasteltaessa on se todennäköisesti päätynyt pihalta nelijalkaisen vatsalaukkuun.
Meneillään on vielä myöhäinen sosiaalistumiskausi ja nopean oppimisen kausi reilun kahdeksan viikkoisen Hilman arjessa. Tällä ajanjaksolla olemme pyrkineet tarjoamaan uusia kokemuksia, jotka tassuttaja mieltäisi osaksi normaalia elämää. Ensimmäisten päivien aikana talon nurkat nuohottiin huolellisesti, minkä jälkeen pihaakin tutkittiin laajemmassa käytössä kuin vain pelkkänä urinaariona sekä ulostuskenttänä. Melko pian kylään saapuikin muita ihmisiä kuin Hilman isäntä ja emäntä, mutta siihen hurtta suhtautui hyvin ja iloisesti vieraita tervehtien.
Hilma on päässyt tutustumaan tähänastisen elonpiirinsä ulkopuolellekin, saanut autonkyytiä, treenannut isännän kanssa kaupan pihassa emännän suorittaessa ostoksia, nähnyt yhden uuden vanhuusiässä olevan koiran ja kaikkien näiden lisäksi tutustunut monenmoisiin muihin asioihin. Lapsuusiän haaveammatti Hilmalla vaikuttaisi olevan hortonomi, koska kasvitieteelliset asiat tuntuvat olevan lähellä sydäntä. Puutarha ja multa kiinnostavat, ruohon haistelu ja maistelu. (5.5.2017)
Hilman kanssa on treenattu luoksetuloa joka päivä ja jokaikinen yö. Noh, yöllä ei sentään, niin kuin Eput laulaa, mutta lähes joka käänteessä. Tavoitteena se pomminvarma luoksetulo niin suullisesti kutsuttuna kuin pillilläkin. Oikein varsinaisia treenihetkiä on koitettu ajoittaa hieman lähemmäs ruokailuhetkiä. Myös itse ruokailuhetki toimii harjoituksen näyttämönä, pääosassa maltin harjoittelu ja uudet asiat. Ruokailun yhteydessä on otettu myös taluttimen aka noutajahihnan pukemista ja siinä liikkumista. Pienin askelin edetessä kaikissa on tapahtunut kehitystä. Harjoituksia ja ruokailuja on osittain myös siirretty vaikeampiin olosuhteisiin eli pihalle, jossa kiinnostavat hajut ja ruoho voivat vaarantaa keskittymisen. Lähtökohtaisesti kaikki on toteutettu kuitenkin niin, että niissä onnistutaan.
Nyt kun Hilma on kahdeksan viikon ikäinen, on päästy alulle myös ensimmäisessä noutoharjoituksessa pentudamilla. Tilaisuus sen ympärille järjestettiin häiriöttömässä olosuhteissa eteisessä. Hieman isännänkin sydän tykytteli täytyy myöntää, kun damin heitin. Varovasti pitelin hurttaa paikoillaan, kunnes annoin noutokäskyn. Damin peräänhän se Hilma lähti, mutta huomioon en ollut ottanut sitä, että pentudamikin pienenä oli hyvin hankala napata suuhun. Pienen hetken jälkeen se leukojen väliin tarttuikin, kun aikansa ponnisti. Sittenhän Hilma tassutteli tulemaan luokseni, mutta kiepahti vielä kierroksen damin kanssa päätyen kuitenkin syliini. Sylissä kehujen saattelemana otin damin pois kuitenkin niin, että annoin hänen pitää sitä hetken, jottei Hilma luulisi minun sitä anastavan viekkaasti. Harjoituksen jälkeen sain huokaista. Ihan hyvin se meni, vaikka aika kovia vaatimuksia itselleni ja koiralle päässäni asetankin.
Tuon ekan noutoharjoituksen jälkeen olen tehnyt noutoharjoituksia sukista käärityllä pallolla, joka on helpompi ottaa kannettavaksi. Nämä ovat onnistuneet pihallakin oikein ajoitettuna, kun ei ole ollut mielenkiintoisia pyöriviä lehtiä tai ekstrapoikkeavan hyviä hajuja. Lähtökohtana näissäkin se, että kynnys on matalalla ja juttu päättyy onnistumiseen sekä kehuihin.
Arkielämän jutut menee aika jouhevasti. Virtsalla käydään oikeassa paikassa pihalla päiväsaikaan. Pienirakkoisen vaiva on kuitenkin yö, kun pitäisi monta tuntia jaksaa nukkua. Silloin vahinko tulee sanomalehdelle ja välillä vähän inhottavastikin lehtien viereen lattialle. Ovista kulkeminen, ruokailut, pihalla käyminen, makoilu ja oleskelu ei enää aiheuta isännälle tai emännälle harmaita hiuksia. Suihkussakin hurtta tykkää vierailla meidän käydessä saunassa. Hilma pestään aina pelkällä vedellä, ettei turkin rasvakerros kärsi. Näin kesän uintihommiakin silmälläpitäen.
Ei se elo aina kuitenkaan ruusuillatanssimista ole. Hilma rehellisesti testaa kiellettyjäkin asioita, siis niitä joista sitä on jo joskus kielletty. Välillä hauva käy isäntäväkensä käsien kimppuun hampaillaan, ei tosissaan purren, vaan leikillään. Koska se käy satunnaisesti kipeää eikä yleisesti ottaen ole hyväksyttävää toimintaa, on siitä kielletty ja annettu järsittäväksi narua tai purtavaa lelua. Silti tuntuu joskus, että tahallaanko se testaa meitä. Täytyy vain kuitenkin itselle läpi käydä sitä, että Hilma ei vain vielä osaa kaikkea ja oma maltti täytyy säilyttää. Hilma tuntee kuitenkin ehkä isäntänsä paremmin kuin me sen, koska tarkkailee ja oppii 24/7, ei vain silloin kun me sitä opetamme. (11.5.2017)
Meneillään on vielä myöhäinen sosiaalistumiskausi ja nopean oppimisen kausi reilun kahdeksan viikkoisen Hilman arjessa. Tällä ajanjaksolla olemme pyrkineet tarjoamaan uusia kokemuksia, jotka tassuttaja mieltäisi osaksi normaalia elämää. Ensimmäisten päivien aikana talon nurkat nuohottiin huolellisesti, minkä jälkeen pihaakin tutkittiin laajemmassa käytössä kuin vain pelkkänä urinaariona sekä ulostuskenttänä. Melko pian kylään saapuikin muita ihmisiä kuin Hilman isäntä ja emäntä, mutta siihen hurtta suhtautui hyvin ja iloisesti vieraita tervehtien.
Hilma on päässyt tutustumaan tähänastisen elonpiirinsä ulkopuolellekin, saanut autonkyytiä, treenannut isännän kanssa kaupan pihassa emännän suorittaessa ostoksia, nähnyt yhden uuden vanhuusiässä olevan koiran ja kaikkien näiden lisäksi tutustunut monenmoisiin muihin asioihin. Lapsuusiän haaveammatti Hilmalla vaikuttaisi olevan hortonomi, koska kasvitieteelliset asiat tuntuvat olevan lähellä sydäntä. Puutarha ja multa kiinnostavat, ruohon haistelu ja maistelu. (5.5.2017)
"Ruohon haistelu on niin kivaa, että se on ihan palkinto mulle."
Nyt kun Hilma on kahdeksan viikon ikäinen, on päästy alulle myös ensimmäisessä noutoharjoituksessa pentudamilla. Tilaisuus sen ympärille järjestettiin häiriöttömässä olosuhteissa eteisessä. Hieman isännänkin sydän tykytteli täytyy myöntää, kun damin heitin. Varovasti pitelin hurttaa paikoillaan, kunnes annoin noutokäskyn. Damin peräänhän se Hilma lähti, mutta huomioon en ollut ottanut sitä, että pentudamikin pienenä oli hyvin hankala napata suuhun. Pienen hetken jälkeen se leukojen väliin tarttuikin, kun aikansa ponnisti. Sittenhän Hilma tassutteli tulemaan luokseni, mutta kiepahti vielä kierroksen damin kanssa päätyen kuitenkin syliini. Sylissä kehujen saattelemana otin damin pois kuitenkin niin, että annoin hänen pitää sitä hetken, jottei Hilma luulisi minun sitä anastavan viekkaasti. Harjoituksen jälkeen sain huokaista. Ihan hyvin se meni, vaikka aika kovia vaatimuksia itselleni ja koiralle päässäni asetankin.
"Viihdyn pihalla..tai ainakin kun kelit suosii. Tässä kuvassa naatitaan!"
"En mää poseeraa..oon vaan niin fiksu ja filmaattinen"
Arkielämän jutut menee aika jouhevasti. Virtsalla käydään oikeassa paikassa pihalla päiväsaikaan. Pienirakkoisen vaiva on kuitenkin yö, kun pitäisi monta tuntia jaksaa nukkua. Silloin vahinko tulee sanomalehdelle ja välillä vähän inhottavastikin lehtien viereen lattialle. Ovista kulkeminen, ruokailut, pihalla käyminen, makoilu ja oleskelu ei enää aiheuta isännälle tai emännälle harmaita hiuksia. Suihkussakin hurtta tykkää vierailla meidän käydessä saunassa. Hilma pestään aina pelkällä vedellä, ettei turkin rasvakerros kärsi. Näin kesän uintihommiakin silmälläpitäen.
Ei se elo aina kuitenkaan ruusuillatanssimista ole. Hilma rehellisesti testaa kiellettyjäkin asioita, siis niitä joista sitä on jo joskus kielletty. Välillä hauva käy isäntäväkensä käsien kimppuun hampaillaan, ei tosissaan purren, vaan leikillään. Koska se käy satunnaisesti kipeää eikä yleisesti ottaen ole hyväksyttävää toimintaa, on siitä kielletty ja annettu järsittäväksi narua tai purtavaa lelua. Silti tuntuu joskus, että tahallaanko se testaa meitä. Täytyy vain kuitenkin itselle läpi käydä sitä, että Hilma ei vain vielä osaa kaikkea ja oma maltti täytyy säilyttää. Hilma tuntee kuitenkin ehkä isäntänsä paremmin kuin me sen, koska tarkkailee ja oppii 24/7, ei vain silloin kun me sitä opetamme. (11.5.2017)
"Oon niin mahrottoman ihana, ettei mulle ees pysty olehan vihanen..vaikka mää vähän koettelisinki"
"Aurinko laskee ja päivä on ollu mielenkiintonen. Oon mää jotain oppinukki"
Kommentit
Lähetä kommentti